Ensimmäinen annos olympialaisia on otettu. Voin paljastaa, että kotimme seinät saivat tuta eilen joukon rumia sanoja yhdistetyn hiihtokisan aikana. Ei siitä sen enempää, sillä tänään on uusi päivä ja suomalaisten mitalitili alkaa karttua. Toivon, että en joudu häpeämään tekojani. Olen nimittäin veikannut Suomelle Torinosta viittätoista mitalia.

Urheilijahaastattelut jaksavat aina naurattaa. Usein toimittajan ja urheilijan kohtaaminen muistuttaa etukäteen kirjoitettua näytelmää. Yllätyksiä jää kaipaamaan.

T: Pekka, sinulla meni täällä olympialaisissa perinteinen osuus selvästi hitaampaa kuin maailmancupissa. Missä vika?
P: Joo, otin ny vähän rauhallisemmin. Ollaan appiukon kanssa lähössä huomenna kiertämään maakuntauraa, niin en viitti vetää itteäni ihan piippuun.

T:  Mikko, hiihtosi näytti aika tahmealta tänään, miten itse analysoisit?
M: Olin vaan niin poikki, en yhtää jaksanu. Jäi unet viime yönä vähiin, ku myö pelattiin poikien kaa pleikkaria ainakin aamukolmeen.

Urheiluselostajat ovat hienoa sakkia. Osa on tietenkin ihan per...stä, kuten Fundamentalisti asian ilmaisee. Kuitenkin enemmistö heistä osaa jotain, mistä me muut voimme vain haaveilla. Eilen katselimme illalla vielä lugea, joka ilmeisesti suomennetaan kelkkailuksi. Humanoidin näköinen mies menee jäiseen kouruun kelkkansa kanssa, ottaa vauhtia ja litistää itsensä salamannopeasti selälleen kelkkaan. Vauhti nousee yli 100 kilometriin tunnissa. Heikompaa hirvittää ja silmissä vilisee.

Selostaja sen sijaan toteaa jo parin sekunnin jälkeen tyynesti: " Onpa poikkeuksellisen heikko suoritus Reimondilla. Näissä kisoissa hänellä jää kyllä mitalisija vain haaveeksi." Niinpä, voittajakin kukisti hopeasijalle jääneen selvällä 0,1 sekunnin erolla.