Viikonloppu on kulunut uuden hallituksen synnytyskivuissa. Tällä kertaa lapsenpäästö on ollut helpommasta päästä, ainakin jos asianosaisia uskoo. Keskusta ja kokoomus vakuuttelevat kilvan tyytyväisyyttään uuteen linjaan. Hallitukseen määrätietoisesti ponnistellut Vihreät ja kestosuosikki RKP nyökyttelevät vieressä, kun eivät muutakaan voi.

Neuvottelijat pitivät eilen tiedotustilaisuuden Säätytalossa. Medialle kerrottiin maagiset luvut: veronkevennykset ja menonlisäykset. Kukaan ei väitäkään ymmärtävänsä, mitä näistä luvuista pitäisi itsessään päätellä. Päättelyapua ei luvattu ennen ohjelman valmistumista. Tiedotustilaisuudessa keskityttiin toistelemaan tyytyväisyyttä neuvottelujen ilmapiirin ja sitä,ettei mitään tarkempaa voida kertoa ennen kuin kerrotaan. Siitä huolimatta toimittaja toisensa perään intti, mitä alkoholiverosta on päätetty, entä työllisyystavoitteista. Tähän Matti Vanhanen huokaisi kuin kyselyvimmaiselle kolmivuotiaalle: "Tuohonkin mennään sitten tarkemmin, kun ohjelma valmistuu."

Hyvä toimittajuus vaatii häpeän unohtamisen. Joillain toimittajilla on salattu halu olla osa vallanpitäjiä ja tärkeitä ihmisiä, mikä estää jankuttamisen ja epämiellyttävien kysymysten esittämisen. Kun ei millään haluaisi leimautua riesaksi, vaan mukavaksi tyypiksi. Toimittajien jankutus vaatii myös vaitonaisen linjan valinneelta haastateltavalta taitoa. Kokemattomampi saattaakin huomata paljastaneensa juuri sen olennaisen, mikä piti pitää tiukasti salassa.

Säätytalon tiedotustilaisuudessa haastateltavat olivat kokeneita kettuja. Esimerkiksi Matti Vanhanen osaa vastata kinkkisiin kysymyksiin jotain niin, että osa toimittajista kuvittelee saaneensa vastauksen. Ehkä hänen oma toimittajamenneisyytensä auttaa nykyisessä tehtävässä. Kokeneet ketut eivät lipsauttele. Korkeintaan ovat lipsauttavinaan.