Kutkuttavan ihana dopingdraama, kuin elokuvista. Poliisi tekee ratsian ja hätääntyneet urheilijat heittävät kamaa ulos ikkunasta. Osa epäillyistä pakenee maasta. Asiaan liittyy jälleen laukku, jossa on ruiskuja, letkuja, lääkkeitä ja ties mitä. Jännää.

Olin aikanaan maakuntaradiossa töissä, kun suomalaiset jäivät kiinni Lahdessa. Niin ilkeältä kuin se kuulostaakin, koko jupakka oli lähes tulkoon nautinto. Pääasiallisesti oli hauskaa seurata, kuinka yksi valhe toisensa jälkeen paljastui ja selittelijät puhuivat itsensä pussiin.

Haastattelin Janne Immosta vain muutama päivä ennen positiivisen testituloksen julkistamista. Tuossa vaiheessa hän varmasti tiesi, että käryn käyminen on todennäköistä. Radiohaastattelussa hän kuitenkin kertasi mielellään tuntojaan hyvin menneen viestin jälkitunnelmissa. Hän kertoi, kuinka mahtavaa on pärjätä vastoinkäymisten jälkeen. Aiemmilla matkoillahan Immoselta hajosi side ja katkesi sauva tai jotain sinne päin. Minä kuuntelin sympaattisena toimittajana sympaattisen urheilijan tarinoita. Nykyäänhän tiedämme tarkemmin, mitä näiden eriskummallisten välinerikkojen taustalla oli.

Kun käry kävi Immosen kohdalla, tunsin jotain kummallista häpeän ja vitutuksen tunnetta. Että minäkin olin niin typerän naiivi ja annoin moisen urheilijanrentun käyttää kallista aikaani paskanpuhumiseen. Allekirjoitan kyllä Urheilulehden teräväkielisen toimittaja/kommentaattori/mielipideautomaatti Petteri Sihvosen käsityksen siitä, että urheilutoimittajilla pitäisi olla journalistisempi asenne duuniinsa. Me yleistoimittajatkin sorrumme jatkuvasti kohtelemaan urheilijoita lähinnä suolla juoksevina kansallissankareina.

Aika on ajanut jo ohi sinivalkoisesta tunnosta. Ennen Torinoa NHL-kiekkoilijat kieltäytyivät olympiaedustamisesta erilaisiin vammoihin vedoten. Lausuntojensa jälkeen nämä raajarikot kuitenkin pelasivat rapakon takana täydellä tarmolla. Vammojen parantelu pystyttiin ilmeisesti aloittamaan vasta olympiatauolla. Ja mikäs olisi parempi paikka toipilaalle kuin joku eksoottinen lomakohde. Haisee kahisevalta.

Kerroin juuri uutisissa, että itävaltalaisurheilijoiden majapaikasta löydettiin 30 pakettia astma- ja masennuslääkkeitä. Pystyn ymmärtämään, että astmalääkkeistä on apua urheilijoille. Mutta mitä masennusdopingilla tehdään? Ehkä pillereiden avulla kehnon menestyksen jälkeinen tuska helpottaa nopeammin? Ainakin nyt niille varmasti olisi käyttöä.